Petetyn tuska

Hei!

Olen ensimmäistä kertaa kirjoittamassa omaa blogia. Saapi nähdä,mitä saan aikaiseksi. Ystävät ovat
kyllästyneet tuskaisuuteeni ja itkuihini, siispä päätin kokeilla tällaista mahdollisuutta purkaa tuntoja.
Kuten otsikkokin kertoo, tuskaa on tullut tuutin täydeltä.

Viime kesänä koin ensimmäisen kerran, miltä tuntuu tulla oikein kunnolla petetyksi, kilttinä pitämäni
mies "lankesi" pitkäaikaisen tyttöystäväni pauloihin. Sitä ei usko, että omalle kohdalle sattuisi niin
suurta nöyryytystä, ennenkuin se oikeasti kolahtaa kohdalle.

Minulla ei ole käsitystä siitä, kumpi on aloittanut soidinmenot, ja ehkäpä, sillä ei olekaan merkitystä, vai
pitäisikö olla? Jos nöyryytyksen ja siitä seuranneen pahan olon määrää pitäisi kuvata asteikolla 1-100.
Se olisi kai 100.

Tuska, ahdistus, paha olo, kaiken merkityksettömyys, mahan alla vellova möykky, monenlaisia tunteita
pariskunnan paljastuminen toi tullessaan.  Epäuskoisuus? Minulleko? Ei!

Kun valmiiksi on jo työtön, ja sitten läheinen ihminen, johon olet luottanut, että tukee ja pysyy rinnallasi
vaikeidenkin aikojen yli, pettää ja jättää, se sattuu. Mihin se rakkaus katosi, oliko sitä edes koskaan?

Lukemattomia kysymyksiä säteilee päässä, mutta vastaaja puuttuu, minulle nimittäin kylmästi vain
ilmoitettiin, että muuttaa pois. Ehkä tyttöystäväni oli sanellut sanat suuhun, tai sitten sanoja ei vain löytynyt.
Kyllä itselläkin takertuisi jotain kurkkuun, jos olisi vastaavassa tilanteessa. intohimon on täytynyt olla
suurta, ja minua kohtaan tuntema halveksunta myös, jos ei pysty kantamaan vastuuta teostaan, kertomaan,
miksi näin kävi?